“My name is Benjamin Button, and I was born under unusual circumstances. While everyone else was aging, I was getting younger. All alone.”

Otsikosta varmaankin huomaatte jo, mitä olen mennyt tekemään.
Eli siis olin eilen maman kanssa katsomassa Benjamin Buttonin uskomaton elämä -leffan. Tosi ihana leffa oli, sellanen onnellinen fiilis. Toisaalta se oli kans tosi surullinen. Välillä tuli itkettyä, varsinkin lopussa.
Ja se kohta, kun se joku vanhempi nainen leikkaili Benjaminin hiuksia ja sano jotain "Meidän on tarkoitus menettää rakkaitamme. Niin me tiedämme, kuinka tärkeitä he ovatkaan." (en muista sana tarkkaan) Siin tuli sellanen *kyyneleet silmiin ja valuu poskille*.
Vähän liian pitkä se kyl oli, n. 3 tuntia. Ois voinu sieltä jonkun puoli tuntia napsia pois.


Cate Blanchett oli kans tosi hyvä siinä kans. Aiemmin en oo mitenkään hirveesti tykänny siitä. Ja hyvin se oli saatu nuoren näköseks.

Ja, AH, Brad Pitt♥ Se oli jossain vaiheessa saatu ihan uskomattoman nuoreks ja niiiin hyvän näköseks. =) Ja ne maskeeraukset koko leffan ajan oli tosi hyvät, tulihan niistä Oscar -palkintokin.

♥

kaikki kuvat googletettu

Tänään sitten varmaankin kattelen jotain koulu juttuja. Ja huomiseks pitäs olla yks kirja luettuna, mutta luultavasti en ehdi.

JA TÄNÄÄN ALKAA SUOMEN HUIPPUMALLI HAUSSA 2. TUOTANTOKAUSI =)